Likka juoksi lämmityksen melkein surkeasti, mutta Jani sanoi, että koittaa painoputseja sille, niin jos se paranisi vähän ja niinhän se parani. Itse en nähnyt koko juoksua kun purin Räppäriä, mutta ohjastaja sanoi, että voittanut se olisi jos ei olisi jäänyt 5. radalla loppusuoralla yhden lämpösen taakse, joka juoksi jälki-ilmoittautuneena niiden sarjassa. Mutta pääasia, että hevonen juoksi puhtaasti ja terävästi! Tuli 4. tai 5. tuloksia ei ole vielä tullut, joten ei ihan varmaa tietoa siitä minulla ole.
Räppärin kanssa oli hieman ongelmia. Olen jo aijemmin tarkastellut ja hoidellut sen takapäätä paremmaksi, mutta se näköjään nyt alkoi taas oireilemaan. Ohjastaja totesi, että on vaivaisempi kuin aikasemmin. Pitäisi sekin saada sille niksauttajalle, millä Likka oli, kun minusta tuntuu että se johtuisi ristiselästä. Sillä toinen takajalka on jäykempi ja jää jälkeen, joten korjattiin tilannetta, että laitettiin painoputsi oikeaan jalkaan, niin se ei kompuroi ja juoksee paremmin. sekä smurffilappu laitettiin vasemmalle puolelle, kun se painoi sisäohjalle ankarasti. Aika jännä, kun minulla se painoi hiitillä juuri vastakkaiselle eli oikealle ohjalle(?). Saihan Räppärikin hienon juoksun, oli 3. lopussa takamatkalaisista kaksi meni 34 vauhteja, ja siihen Räppäri ei ihan pysty ja Janikin sanoi, ettei edes viitsinyt käskeä, ettei mene liian kipeäksi. Niinja oli se puhunut Paavolle jotain vielä etujalastakin, että en tiedö oliko siinä sitten mitään, kun en muistanut tarkemmin kysyä, en kyllä usko että johtui viime viikon ontumisesta, koska se kyllä oli mennyt ohi, mutta voihan se olla vielä heikkona, ken tietää, kun ei sillä ole vielä kunnolla treeniä ajettu.
Noh nyt mennään kävelyreissuja ja katsotaan, josko kotona eräs Janin tuttu tulisi käymään ja katsomaan joku päivä sen selkää ja laittelemaan paikalleen. Toivottavasti saataisi hevonen kuntoon, kun se muuten tykkäisi juosta. Haapajärvellä vappuraveissa olisi houkutteleva sarja, mutta en ole kyllä sen kanssa lähdössä jos se ei terve ole, turha sitä on sairasta hevosta juoksuttaa.
On se yhden sortin harrastus tämä raviurheilu, mutta ei sitä voi lopettakaan. Tämä matkahan sinne korkeammalle(?) se ikimuistoisin on ja kaikista mahtavin, vaikka olisikin vastoinkäymisiä. Ne vain täytyy ylittää ja jatkaa eteenpäin!
Luin myös eräästä toisesta blogista, että hän oli lähettänyt omasta hevosestaan kuvia eläinkommunikoijalle, ja hän oli voinut kertoa hevosesta vaikka mitä, myös mitkä paikat ovat kipeitä jne.. Mielenkiintoista olisi kyllä kokeilla, jos rahaa olisi. Ei sitä koskaan tiedä onko mikä totta ja mikä ei, mutta ainakin mielenkiinnosta olisi kiva tietää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti