Eli ensin huomisesta. Olisi muutto Kaustisen raviopiston asuntoihin. Vähän meinaa olla jo stressiä ilmassa itsellä ja tavaroiden hankkiminenkin oli niin kiireistä, kun vasta vähän aikaa sitten sain tiedon, että pääsin opiskelemaan. Onneksi nyt kaikkea ei ole heti pakko olla, mutta ne turvakengät luojan kiitos sain hankittua, kun ne olivat ainoat pakko-olla varuste..
Tavaroitakaan en ole vielä pakannut, kun tänään vietiin Inka Sotkamoon. Inka siis pääsi urheilulukioon ja asuu nyt siellä, mutta tottakai tulee kotiin aina kun pääsee (Lupasin jo Inkalle, että hengaan kaikki lomat sen asunnossa, kun sillä on jotkin lomat eri aikaan kuin meillä täällä :D).
Huomenna käyn vielä Räppärin ja Piirron kanssa hengailemassa, ja joitakin tavaroita tallilta hakemassa ennen kuin alan kunnolla pakkaamaan. Onneksi Eveliina, joka opiskelee Kaustisella nyt kolmatta vuotta, on vähän lieventänyt tätä hätää. Olen häntä koko ajan häirinnyt vaikka minkälaisilla hassuilla kysymyksillä :D
Torstaina käytiin pieni hiitintynkä ajamassa Lapinkairassa Piirron ja Räppärin kanssa. Räppäri meni ihan ok, se alkaa olla jo aika tukossa tuosta vihreän syömisestä, että ihan vaahtosikin vähän, kun ajoi.... Sanoinkin, että se pitää alkaa pikkuhiljaa jo siirtämään toiselle laitumelle, kun alkaa loppukuusta taas starttia olemaan, että sitä voi kunnolla treenata.
Perjantaina Silja, joka on kerran aijemmin käynyt Piirrolla ratsastamassa, kävi Piirrolla pienen käyntilenkin tekemässä. Silja on saman ikäinen kuin minä ja opiskelee myös kaustisella, mutta vain lastenhoitopuolella.
Minä kävin Räppärin kanssa Hirvisen kentällä ratsastelemassa. Alunperin Heidin piti tulla Näkkärin kanssa mukaan, mutta tulikin sairaaksi. Noh, Heidi tuli kuitenkin joksikin aikaa Arin kanssa katselemaan ja kuvaamaan ratsastusta. Aluksi juoksutin Räppärin ja katsoin sen liikkeitä, edellispäivän hiittiä silmällä pitäen, mutta se juoksi ihan puhtaasti. Menin ilman satulaa ja harjoiteltiin samoja juttuja kuin valmennuksessa. Räppäri on alkanut tajuamaan tämän asian jo aika hyvin. Tai ehkä jo liiankin, kun se on huomannut, että myötäämisestä saa palkkion, niin se on alkanut myötäämään jo joskus vähän runsaastikin. Mutta hieno mies se kyllä on, täytyy todeta. Harmittaa, kun sitä ei enää niin useasti näe, mutta onneksi tulen viikonloppuisin kotiin ja voin käydä sitä liikuttamassa. Se on kuitenkin se ensimmäinen hevonen, jonka kanssa on saanut itse tehdä suurimman osan ja saanut iloita, kun on jokin mennyt hyvin ja miettiä epäonnistumisen syitä, kun kaikki ei olekaan kohdallaan<3
Sain tänään juoksutuskuvia, mutta lisään sitten, kun Heidi lähettelee, niin ratsastuskuviakin enemmän, pari sellaistakin lopussa on! Kuvat on siis ottanut Ari H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti