Viime viikonloppunakaan en kerennyt kirjoittamaan, tai ei se oikeastaan kerkeämisestä ole ollut kiinni, koska aina nyt se pieni aika kirjoittamiselle vaikka illalla olisi, mutta ei ole vain tullut aikaiseksi kirjoittaa mitään, ei sillä että jotain suurenmoista olisi tapahtunut.
Perjantaina ohjasajoin Loikkarin yksin ensimmäistä kertaa. Alussa tapeltiin jonkin aikaa ja etupää nousikin aika keveästi, mutta pienen taistelun jälkeen poika meni kuin unelma eteenpäin ja totteli kuolainta. Olin tosi ylpeä ja jos se menee nytkin viikonloppuna hyvin, niin olisi pikkuhiljaa aika laittaa ne kärrytkin perään, jossei jo nyt viikonloppuna kerkeä, niin sitten seuraavana. Meillä ensi viikolla loppuukin koulu jo keskiviikkona, joten pitkä viikonloppu tiedossa ainakin!
Räppärin juoksutin vielä perjantaina ja oikein kumppari-apuohjia käyttäen, kun sain kovan inspiksen ratsastusviikon jälkeen, kun siellä harjoittelimme juoksutusta. Räppäri ei ihan yhtä toimiva ole kuin ne ratsastuskoulun automaatit, mutta kyllä se jo laukankin oppi nostamaan äänellä! Juoksutusraipan kanssa sillä on ongelmia, en tiedä miksi, mutta sitä se pelkää ihan julmetusti. Vaikka alussa kauan yritin tutustuttaa sitä piiskaan, mutta vauhtia se toi aina liikaa kun sen otti mukaan, mutta mihinpä tuota tarvii, jos hevonen toimii hyvin vain äänellä ja osaa kiertää itse ympyrää! En olisi uskonut, kuinka rankka treeni juoksutus oikeasti on, mutta todella pian Räppäri olikin jo märkä ja puuskutti, vaikka se ei vielä kovin hyvin osannutkaan venyttää itseään. Tätä pitää todellakin tehdä lisää!
Rasmuskin pääsi sitten ratsastamaan lopuksi Räppärillä ja teki vähän temppuja selässä!
En paljasta vielä mitään, mutta lukiessa varmaan mietitytti, miten otsikko liittyy tähän tekstiin, mutta kerron kyllä, kun kaikki on varmaa!
Pitäisi myös nostaa itseä niskasta ja uudistaa blogin ulkoasua. Toivottavasti saan siihenkin inspiraatiota tässä lähipäivinä. Alkaa kyllästyttämään tuo talvea muistuttava ulkoasu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti